Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
293012345
6789101112
13141516171819
20212223242526
272829303112

RSS

 Jedin viimeinen päivä
12.03.2019 09:07

Eilen 11.3.2019 jouduimme sanomaan hyvästit rakkaalle mantelisilmälle. Kuten Niilo sanoi Jedille, muistamme sinut aina.

Jedi syntyi 14.11.2008 ja eli ihan kohtalaisen pitkän elämän, toki staffi olisi voinut elää pidempäänkin. Viime toukokuussa Jediltä poistettiin jalasta patti, jonka yhteydessä havaittiin kasvain kurkussa. Koko kesän olimme jo Jediä lopettamassa, mutta ilmojen viilentymisen myötä rakas koirulimme piristyi. Uskoisinkin syksyn ja alkutalven olleen mukavia ja rauhallisia päiviä Jepsulle. Vasta viimeinen viikko alkoi olemaan vaikea, uskoisin kasvaimen etäpesäkkeiden aiheuttaneen neurologisia oireita Jedin oikeaan etujalkaan. Se aiheutti sen, että tasapainon kanssa oli todella vaikeuksia liukkaalla lattialla.

Kun Jedi tuli perheeseen, niin minua huoletti kaksi asiaa suuresti. Ensinnäkin oma allergiataustani, kävin allergiatesteissä ja olen ikuisesti kiitollinen allergiahoitajalle joka suositteli koiraa allergiasta huolimatta. Toinen asia, jota Annin kanssa stressasimme oli staffien hurja maine.

Allergian osalta kävin jopa homeopaatilla, jonka totesin aivan höpöhöpöksi. Pienellä siedätyksellä kaikki pelot allergiasta selätettiin. Alkuun tosin pelkäsin rakastua pieneen suloiseen koiranpentuun täydestä sydämestäni koska olin varma, että joudumme siitä vielä luopumaan.

Koiran luonteen osalta emme ikinä joutuneet olemaan huolissaan. Ei ole tullut vastaan kiltimpää ja kärsivällisempää koiraa kuin Jedi. Se sieti lapsilta paljon ja opetti lapset rakastamaan koiria. Lastenkasvatuksen ohessa Jedin tehtäviin kuului neljän koiranpennun kouluttaminen koirien tavoille, hienosti se sujui Bissen, Bilbon, Kertun ja Rokin kanssa. Edes toisten bull-rotuisten koirien Kertun ja Rokin kanssa ei ollut ikinä edes hampaiden näyttelemistä. Ja kuinka hienosti käyttäytyviä koiria noista kaikista neljästä tulikaan Jedin ansiosta.

Jedi oli kaikessa aina täysillä mukana. Kukaan meillä kylässä käyneistä ei jäänyt ilman Jedin rakkauden osoituksia, ainakin käsien pesu kyynärvarsia myöten oli sen jälkeen välttämätöntä. Voi niitä raukkoja, jotka erehtyivät loppumattomaan naamanpesuun :)

Aamulla herätessäni Jedi oli aina jalkeilla välittömästi. Se oli aina sanomassa huomenta vaikka olisin ollut lähdössä työreissuun klo 04.00. Saattoi minut surkean näköisenä ovelle ja jäi tuijottamaan mantelisilmin. Se tuntui aina kurjalta. Vastaavasti taas Jedi oli aina pomminvarmasti minua vastassa kun saavuin reissusta vaikka kello olisi ollut 03.00 yöllä. Samanlaisen riemun kanssa se minut aina otti vastaan. Vielä viimeisinä päivinäänkin välillä alkoi suussaan kantaa tavaroita kun tulin kotiin.

Kun Jedi oli ihan pieni olin ECR-reissulla, olin varma että se unohtaa minut sen viikon aikana. Voi kuinka olin väärässä, en ehkä vieläkään ole nähnyt millään koiralla vastaavaa riemua kun tulin reissusta kotiin.

Pienenä Jedillä oli tosi paha eroahdistus kun lähdin reissuun. Veriripulin laukaisi jo matkalaukkujen näkeminen eteisessä. Bilbon ja myöhemmin muiden koirien läsnäolo varmaankin ratkaisi tämän ongelman. Ehkä Jedikin oppi luottamaan, että tulen aina takaisin.

Jedin ensimmäisen yön luonamme nukuin sen vieressä patjalla. Niilon unikoulun aikana nukuimme kolmistaan kasana vuodesohvalla. Jedin viimeisen yön nukuimme yhdessä vuodesohvalla. Siitä Jepsu oli niin innoissaan, että ei sitä meinannut saada nukkumaan.

Jedi oli syliinänkeäjien kuningas. Aina se työnsi takapuolen syliin mitä kummallisemmissa asennoissa. Venyttely oli mahdotonta ellei Jediä sulkenut samasta tilasta pois. Joko se oli sylissä tai nuolemassa naamaa. Sitäkin tulen ikävöimään jos nyt satun joskus vielä venyttelemään :) Myös Jedin tapa istua jalkojen päällä hakee vertaistaan. Muutenkin staffien tapa istua on ainutlaatuinen, ehkä Rokilla on vähän samaa tyyliä välillä.

Eilen olimme noron taltuttamina kotona koko perhe Jedin kanssa viimeisen päivän. Oli kyllä lohduttomin ja surullisin päivä elämässäni. Erityisesti Niilolle se oli varmaan elämän vaikein päivä. Nuo kaksi ovat kasvaneet vauvasta saakka yhdessä ja viettäneet yhdessä monia unohtumattomia hetkiä. Oman surun lisäksi piti jotenkin osata kohdata Niilon ja muidenkin lasten suru, oli kyllä vaikea päivä. Kävimme vielä pihalla koko porukka ja otimme vielä Jepsusta kauniita kuvia aurinkoisella lumhangella telmimässä.

Nyt kun Jediä ei enää ole, niin koti tuntuu tyhjältä. Vaikka koiria on vielä kaksi ja lapsia 4 talossa. Eilen kun tulin Rokin kanssa lenkiltä niin koiraportti tuntui autiolta kun sieltä ei Jedin silmät tapittaneet ja vaatineet omaa lenkkivuoroaan. Tänään aamulla ei ollut ketään toivottamassa hyviä huomenia ja odottamassa aamun Atopicaansa.

Jos jotain ruokaa tai herkkua Jedi rakasti yli kaiken niin se oli joka iltainen Dentastix-tikku. Se oli aina yhtä hyvää herkkua. Tietenkin jouluna joulukinkku oli myös herkkua, uunia piti myös vahtia välillä kun kinkku oli paistumassa.

Jedin tuoksu oli mitä parhain, vielä eilenkin siitä lähti ihana myskimäinen tuoksu. Lumisen talven ansiosta sen turkki oli puhdas ja hyvässä kunnossa. Sitä oli ihana paijata, Jedi itse rakasti yli kaiken vatsan rapsutusta.

Jedi rakasti myös tennispalloa. Aina saatuaan tennispallon se yritti haastaa minua ottamaan sen pois. Se tuli viereen tönimään ja murisemaan, että otappa pois. Moni luuli sen olevan vihainen, mutta se oli Jepsun leikkiinkutsu.

Kun nostin eilen Jedin autoon niin se tuntui niin pieneltä ja kevyeltä. Tosiasiassa se painoi yhä 21kg. Vertaillukohtana oli sitten ehkä 40kg Roki. Kaikki on niin suhteellista. Staffi on oikeasti pieni koira, ei missään nimessä edes keskikokoinen kuin painonsa suhteen. Sydämeltään ja luonteeltaan staffi on kyllä suuri koira. Jääräpää ja jästipää, joka ei kyllä anna periksi ellei halua. Jediltä ei saanut sitä tennispalloa pois suusta aina edes herkun avulla. Rokiin jos vertaa niin suuhun uskaltaa ja voi aina laittaa sormet ja ottaa pallon/lelun pois. Jedin kanssa se ei ehkä olisi aina ollut mahdollista, ainakaan jos olisi halunnut kaikki sormensa pitää :) Sen kun oppi ja ymmärsi niin pelisäännöt olivat kaikin puolin selvät.

Jedille pystyi huutamaan, että tänne. Ja se tuli. Asiassa ei ollut ongelmaa. Rokille jos huutaa niin näyttää kun se pahottaisi mielensä, se pitää houkutella paikalle. Jedille jos heitti herkkupalan niin se nappasi sen ilmasta suuhunsa ja söi. Vaikka olisi pieniä kiviä heittänyt niin se olisi varmaan ne syönyt. Rokille jos heittää herkun niin naamaan kyllä osuu, ja menee hetki ennen kuin se suostuu sen syömään.

Jedi rakasti yli kaiken, että sille heitti palloa tai keppiä. Se ei ikinä kyllästynyt hakemaan niitä. Tosin aina piti olla vaihtari keppi tai pallo, että leikki jatkui :) Usein leikki piti lopettaa kun happi meinasi loppua ennen kuin into leikkiä loppui.

Anni on sitä mieltä, että meille ei voi tulla toista staffia enää ikinä koska kukaan ei voi olla kuin Jedi. Olen samaa mieltä, että kukaan toinen koira ei voi olla kuin Jedi. Mutta ehkä staffin otan vielä joskus. Se on niin sopivan kokoinen pakkaus, Roki on niillä rajoilla onko se jo amstaffina liian suurikokoinen. Katsotaan asiaa taas 5-10 vuoden päästä.

Uskon, että Jedi eli hyvän elämän. Oli onnellinen staffimaiseen tapaan melkein joka päivä. Joskus Jedillä "meni tunteisiin" ja se saattoi mököttää naama sohvan nurkkaan haudattuna. En ehkä aina ollut paras koiranomistaja, Jedi oli minun ensimmäinen koirani. Aina en osannut toimia oikein, Jedin kautta opin kyllä lisää taitoja jatkuvasti. Silti Jedi oli aina maailman paras koira.

Olen ensimmäistä kertaa eläissäni itkeskellyt todella paljon, olen aivan surun ja murheen murtamama. Ehkä Jedin poismeno aukaisi jotain suljettuja portteja tunteisiin. Koira on kai kuin oma lapsi, siihen suhtautuu aivan toisella tunneskaalalla.

Kiitokset Jedille myös meidän pihan puiden harventamisesta. Lähemmäs 10 kpl puita on kaadettu pihalta Jedin aloitettua hommansa Jokioisten majavana. Sen johdosta hampaita piti aikoinaan poistaa 8kpl. Siitäkin selvittiin ja elämä jatkui.

Pidin eilen kaulassa buddhalaista korua kaiken varalta, jos se vaikka olisi varmistanut Jedin matkan. Toivon todella, että ovat oikeassa elämän jatkumisesta. Jedi oli niin kultainen, että varmaan etenee elämän kiertokulussa jos sellainen on olemassa. Jos taas on olemassa koirien taivas, toivon Jedin nyt kirmaavan vanhan kaverinsa Bissen kanssa.

Kiitos kaikesta rakas Jedi, olet aina osa perhettämme ja tulemme sinut muistamaan. Olit minulle todella tärkeä ja rakas. Jos olet taivaalla tuikkiva tähti toivon sinun kuulevan ajatukseni. Toivon sinun myös eilen kuulleen sanani ja tunteneen läsnäoloni viimeisellä matkallasi. Hyvää matkaa!

 

 


Kommentoi



 Kesästä
25.08.2018 15:11

Kesä alkaa olemaan paketissa. Reissusta jäi loppujen lopuksi todella onnistunut ja tyytyväinen mieli, vaikka alkuun yksikseen oleminen olikin vaikeata. No sain sitten loman toisen jakson olla kokonaan poikien kanssa kun Anni oli Ainon kanssa Kuhmossa.

Onneksi oli pitkästä aikaa ihanan lämmin ja aurinkoinen kesä. Poitsujen kanssa raahauduttiin Ruostejärvelle melkein joka päivä. Omalla rannalla oli levää, niin löydettiin paljon uutta uimisen iloa Ruostejärvellä. Oli jopa niin kuuma, että itse päädyin lillumaan "kolmannella pyörällä". Olisi ollut kyllä ihan hyvä idea ottaa se mukaan reissuun, tai vastaavasti ostaa sellainen reissussa. Olisi ollut paljon vilpoisempaa ja raikastavampaa olla renkaalla aurinkoa palvomassa.

Vaikka ilmat ovat hellineet, niin prätkän selkään en siltikään ole ehtinyt enkä päässyt yhtään enempää kuin sateisena viime kesänä. Rikoin käden ja sen kanssa oli ajamisen kanssa haasteita, joten en edes yrittänyt. Toki myös helteellä ei jaksanut nahkatamineissa lähteä ajamaan. Jossain vaiheessa tosin ajelin Hämeenlinnaan ostamaan kevlar-paidan, jossa on vilpoisa ajaa jos hellekesiä vielä tulee joskus ;)

Reissun jälkeen oli SM-kisat, joista seuralle saatiin se asettamani tavoite eli yksi mestaruus. Oli jännä ja kiva päivä. Viime viikonloppuna oli seuran 30v-juhlaleiri, jonka parissa meni yksi ajeluviikonloppu muissa hommissa. Neljät treenit sain treenattua ja ihme ja kumma en rikkonut mitään paikkaa kropassani. Satuin myös olemaan terveenä. Hirveä into tuli treenata ja paljon uusia ajatuksia kuinka jatkossa valmennukseen keskityn. Sopivasti leirin aikana Niilo sitten tuli kipeäksi, sen jälkeen ollaan muutkin perheessä taisteltu flunssaa vastaan puolikuntoisina.

Jedin viimeinen kesä meni hieman helteestä kärsiessä. Nyt kun ilmat on viilentyneet niin Jepsukka jakselee paremmin. Sisäistä taistelua käyn sen suhteen, että koska kaivan kuopan. Tavallaan Jedi on hyvässä kunnossa ja iloinen aina kun tulen kotiin. Tosin ei se enää jaksa eikä pysty kuin lyhyitä lenkkejä tekemään. Onko se sitten peruste lopettaa koira vai kuuluuko se vanhuuteen? Näitä mietin päivittäin.

Roki alkaa olemaan aika iso koira. Jossain vaiheessa käytiin puntarilla ja viisari heilahti 36kg paikkeille. Ihan kohtuullisesti kun huomioi koiran olleen silloin 10kk ikäinen ja lihasten ja pään vielä kasvavan.

Jossain vaiheessa kirjoittelin staffin ja amstaffin eroista, jotka olin havainnut. Nyt voin todeta, että Jedissä ja Rokissa on enemmän eroja kuin samankaltaisuuksia. Jedillä on aina kaikkialle kiire ja enemmän puhtia. Roksu harkitsee kaikkea ja saattaa jopa joutua välillä vähän hoputtamaan ja rohkaisemaan. Esimerkkinä kun tulin tällä viikolla lenkiltä Rokin kanssa ja jäin sen jälkeen laittamaan prätkän päälle pressua. Roki istui ja katseli rauhassa toimitusta, Jedi olisi ollut hihna kireällä ja yrittänyt päästä mukaan pressun laittamiseen.. joko olisi aitatolppa kaatunut tai sitten hapen kulku loppunut.

Jedi edelleen ottaa kaiken heitetyn vastaan suuhun ilmasta salamana, jos Rokille heittää lihapullan, niin se ensin osuu päähän ja putoaa maahan. Sitten Roki katsoo ihmeissään silmissään katse, että miksi noin teit. Sen jälkeen se menee haistelemaan ja kiertelemään lihapullaa, ja lopulta saattaa sen syödä.

Roki on myös Jediin verrattuna aika kova haukkumaan. Viime yönä kello 02 se herätti haukkumalla, syynä oli se, että vesikuppi oli tyhjänä. Roki myös haukkuu mustasukkaisena jos se näkee, että silitän Jediä. Tai jos Jedi tulee liian lähelle makaamaan. Se ei ole vihaista haukkua vaan ainoastaan mielenilmaus tai huomionhaku.

Niin vaan taas kului vuosi ja ihan vahingossa kuluneen vuoden kuljin tukka päässäni. Kaipa kaljuuteen palaan vasta kun tukka putoaa päästä :)

Aino on oppinut kävelemään. Hassusti tepsuttelee ympäriinsä. Aika tasan vuoden ikäisenä lähti liikkeelle, todella varovaisesti ja harkiten. Kaatuilua ei juurikaan ollut. Aino harrasti syväkyykkyä, meni alas ja ylös.. uudelleen alas ja ylös. Sitten se otti pari askelta tai jäi istumaan. Nyt se menee keittiöstä nojatuolille ihan helposti, aikaa siihen tosin saattaa kulua minuutti :) Tällä viikolla Aikkuli on alkanut osoitella asioita ja rääkyä, ilmeisesti oma tahto alkaa vihdoin selkiytymään myös meille :)

Kesällä oli varmaan enemmän hellepäiviä kuin sitten kesän 2014, jolloin Anni odotti Jaakkoa. Aika monet, myös Anni, kärsivät kovista helteistä. Yritin lohdutella, että tällä kertaa et ole raskaana :-D Okei alkoi yöllä olemaan liian kuuma myös minulle välillä. Kotona piti pyörittää propellituuletinta 24h. Koirille kuumuus oli aika kova pala, itse kyllä nautin kun lenkille pystyi lähtemään iltakymmeneltäkin vain shortseissa ja t-paidassa. Oli nastaa kun oli ihan eteläeurooppalainen meininki ja fiilis useamman viikon ajan.

Tänään pakkasin uimakamat yms vihdoin autotalliin, seuraavaa kesää odottamaan.

 

 


Kommentoi



 Huomenna kotiin
02.07.2018 17:16 | Aristoteleskooppi

Reissu on melkein yhtä vähissä kuin Ramazotti. Tänään tuli hetkellinen auringonpistos tai muu paha olo, ehkä samaa oli havaittavissa yöllä. Ei meinannut saada nukutuksi sitten millään, sydän hakkas ja hiki virtasi. Eikä ollut siis mikään liskojen yö, koska olin mythokseni nauttinut päivällisellä.

Ehkä parasta tämän reissuviikon aikana on ollut se, että ei ole ollut mistään vastuullinen eikä velvollinen. Ja sehän se on vaikeata, kun on tottunut kaiken aikatauluttamaan ja suunnittelemaan. Niin Jaakon viemisen hoitoon kuin tarjousten jättämisen ajallaan.

Uimassa olen käynyt monta kertaa, vesi on ihanan kirkasta. Ja suolaista. Crocsit jalassa on helppo kellua. Isovarvas on sen verran pipi, että ilman kenkiä ei viiti rantakivissä kävellä. 10m rannasta ja sitten alkaa upea hiekkaranta. Vain roskiksessa näin 2 merisiiltä.

Olen tuossa musiikkia soittanut ja kuunnellut. Tuli mieleen, että varmaan paljon samaa musaa kuin aiemmilla kampakeraamisen kauden rantareissuilla tullut soitettua. Aika laidasta laitaan on poppia: Promoe (erityisesti Long Distance runner), Moby (toimii rannalla), tunnareita, Kapteeni Ä-ni edelleen hiukan mukana soittolistoilla, Bob Marley ja Peter Tosh tietenkin, sen jälkeen aivan toiseen ääripäähän ja Rebel Sonia. Bruce toimii aina. Musanthos kokoelmalla oli aika paljon biisejä, joissa laulettiin rannasta ja auringosta (tietty myös Beach Boysia). Taidan laittaa sen koko musasetin talteen, että voin sitten 2029 ottaa sen soittoon (jos nyt asiat menevät sykleissä ja seuraava reissu sit 11v päästä).

Täällä on vuorilla sellaisia kivoja 2-kerroksisia taloja, joissa voisi eläkepäiviä viettää. Tai ainakin talvikuukaudet. Kesät taitavat olla tälläiselle keski-ikäisellekin liian kuumia. Eilinen ja tämän päivän +29 alkaa hipoa omaa sietokykyä. Varsinkaan kun ei tuule ollenkaan. En tiedä mistä johtuu, mutta tuntui että aurinkorasva ei imeytynyt ollenkaan. Iho pukkasi hikeä litratolkulla ja napa oli täynnä aurinkorasvaa. Ehkä se pahoinvointi oli sitten nesthukkaa.

Tänään on kova sisäinen taisto, kokeilenko uutta paikkaa (Chaplin jossa merinäköala) vai vedänkö samaa linjaa ja menen Yardiin. Taidan mennä Yardiin. Huomiseksi pitäisi vielä aamiainen hankkia, Jakelle arskat ja koko köörille rannekorut. Sit olisin valmis lähtemään kotiin, lähtö onkin jo 5.45 hotellilta. Eli se kotimaisemista tuttu 4-5h unta luvassa. Taisin yhdet melkein 8h unet saada viikon aikana. Poikia on kyllä kova ikävä, ja tyttöjä :)

Saas nähdä missä kunnossa Jepsu-papparainen on kun pääsen kotiin. Kiva ettei tarvinnut laittaa rakasta tahvia kuoppaan ennen reissua. On ainakin joku taas pähkinöinä kun pääsen kotiin :)

Jassu ja jamas vaan täältä kauniiden maisemien, kirkkaiden vesien sekä helteiden ääreltä. Seuraavan kerran joko pesuaineet mukaan tai sitten t-paitoja+kalsareita enempi matkalaukkuun ;)

Tuntuu ikuisuudelta se hetki, kun tuijotin tuolta respan puolelta kaatosateeseen ja odotin huoneen avainta. Kyllä se vaan niin on, että vaikka ei unta saanut kuuppaan niin oli tämä kuitenkin LOMAA kaikesta. Kiitos rakkaalle Annille, että pääsin elpymään. Nyt pitäisi sitten kotona jaksaa poikien kaikkia kotkotuksia ilman, että hihat palaa :) Niin varmaan ;)

Lomaa on vielä jäljellä, saas nähdä mitkä kelit on härmässä. Tuskin kuitenkaan sohjoa. Pitäisi jotain kivaa keksiä koko porukan voimin. Lintsi taitaa jäädä loman toiseen jaksoon. Viikonloppuna on tkd:n S&M-skabat. Valmentajalta meni valmentaminen vähän plörinäksi kun oli rotaa ja tämä reissu. Mutta olihan niillä valmennettavilakin välillä omia menoja. Mielenkiintoinen lauantai kuitenkin luvassa.

Saas nähdä kuinka nopsaan osaan orientoitua kodin rutiineihin ja muihin. Ehkä nopeasti työreissujen tuomalla kokemuksella. Pyykit ainakin saan nopsaan pesuun.

Nyt suihkuun, syömään, kauppaan, nukkumaan ja kotiin.


 - Aristoteleskooppi | Kommentoi



 Elpymistä havaittavissa
01.07.2018 15:43

Vaikka en ole reissussa oikein osannut nukkua, enkat taitavat olla 8.30 (välissä 04-06 kirjan lukemista) niin alkaa kyllä mieli olemaan jo virkeämpi. Vain yhtenä yönä mieleen tuli työasiat ja aloin pähkäilemään Oulun asennusta. No se on ainoa harha-askel työajatusten suuntaan.

Yhtenä yönä näin sitten oikeastaan koko yön ihmeellisiä painajaisia, oli melkein sellaista apokalyptistä maailmanlopun zombimeininkiä, jonka aiheutti joku raivoisa perunavirus. Menemättä tarkemmin sen syövereihin, niin oli kyllä aika karmaisevaa touhua. Pitäisi melkein kirjoittaa joku kertomus sen pohjilta ennen kuin koko uni unohtuu.

Vihdoin alkaa olemaan vähemmän kiire joka paikkaan. Toki kelloa tulee katsottua yhä jatkuvasti ja seuraava askel tulee olla suunniteltuna. Ei osaa päästää irti.

Tänään sain vihdoin talsittua sinne Zakintosiin. Aamulla olin aikaisin altaalla ja meilkein minuutteja laskin kun olin päättänyt lähteä käppäilemään klo 13. Järkky helle, joten kävin ostamassa hatun päähäni. No se tuntui hyvältä mutta kun näin sen sitten ikkunan kautta, niin sehän oli varmaan kaksi numeroa liian iso. Ehkä se sitten suojasi auringolta paremmin. Täällä myydään kivoja piraattiaurinkolaseja. Yhdet Reipanit ja yhdet Armaanit olen jo saanut rikki, tosin jos hinta on 5e niin ei voi kai mennä valittamaan asiasta :-D

Zanten vaellus oli kiva, vaikka ilma oli liian kuuma. Pääsin näkemään, että ei siellä mitään sen ihmeempää ole. Pikkuiset sivukujat oli liian kuumia tutkimista varten ja koska on sunnuntai niin kaikki kaupat oli kiinni. Mutta pääsin paikalle ja se oli se pointti. Muutamia fotoja otin ja niitä lienee kiva talvella katsella. On tullut muutamana viime päivänä oltua sen verran auringossa, että senkin suhteen oli hyvä lähteä vähän liikkeelle. Ettei nyt aivan keitettynä rapuna kotiudu.

Olen tätä omaa hätähousuisuuttani miettinyt reissussa. Miksi sitä ei osaa vain rentoutua ja ottaa iisisti. Koko ajan pitäisi olla jossain muualla ja tekemässä jotain. Vaikka reissuun lähdin nimeomaan, että ei tarvitsisi tehdä mitään. Nyt yhden Mythosin jälkeen on aika lunki olo. Varmaan se kävely myös vei vähän turhia energioita. Sama on aina kun lähtee prätkällä tien päälle, ensimmäiset kilometrit on nautintoa ja sitten tulee olo, että pitäisi olla jossain muualla jotain muuta tekemässä.

Reissun osalta jäljellä varsinaisia "rasteja" on enää, että kaikille on jotain tuliaisia. Täällä ei oikeastaan ole tarjolla kuin rantaleluja, aurinkolaseja ja pyyhkeitä. Menee vaikeaksi. Kuten aina vaikka olisi missä:-D

T-paitoja oli muuten reissussa liian vähän mukana. Laskin sen varaan, että ostan taas kasan t-paitoja kuitenkin. Nyt ei ole tullut vastaan paitoja, joita haluaisin. Oli pakko ostaa pari "This is Sparta" t-paitaa että ei tarvi hikisissä kulkea. Kulutus on aika liki 2-3 t-paitaa per päivä.

Lapsia, vaimoa ja koiria alkaa olemaan ikävä. Eilen otettiin Annin ja Aikun kanssa videopuhelua. Aino oli aivan ihmeissään, alkuun ei oikein halunnut/osannut katsoa kohti. Oli silti hauska nähdä livenä omaa palleroa. Tämä on kanssa iso muutos teknologian myötä sitten edellisen lomareissun.

Nyt kun olen hieman kierrellyt ja kaarrellut, voin kyllä iloita että hotelli ja sen sijainti olivat aivan mahtavat. Kaikki tarpeellinen lähellä ja palvelut pelaavat. Meridien Beach on hyvä lomahotelli ja Argassi kiva kohde. Ei mitään liikaa eikä liian isosti.

Kävin yhtenä iltana Legendissä katsomassa Madness-Ska showta, joka oli periaatteessa yhden miehen show karaokelaitteilla. Mutta hyvin veti ja oli tuttuja biisejä. Yleisö oli +50v ikäisiä brittejä ja minä. Äijät olivat hämähäkinverkkotatsoilla kyynärpäänsä verholleita ukkeleita. Mun pöytään tunki pari brittimummelia ja ne puhui kyllä sellaista murretta, että en saanut sanaakaan selvää. Piti vaan todeta etten kuule.. Näkemiin vaan murun Ozin puhekin on kirjakieltä tuohon verrattuna.

Pikkukajari on ollut kovassa käytössä, kiva kuunnella musaa. Ei ole kukaan edes valittanut. Äänikirjoja olin varannut kasan, silti Gekko vielä kesken. Suomalaisen jäbän kokemukset Shaolin kung-fun parissa olen lukenut kokonaan. Muutama muu e-kirja on edennyt.

Boonie-hattu on ollut kyllä koko Wishille maksetun postikulun arvoinen. Tosi näppärä lätsä.

Jospa nyt sitten lähden sinne "iltauinnille", kellohan on jo peräti neljä. Tulee kiire syömään, että ehdin taas nukkumaan ennen kymmentä. Raju meininki siis jatkuu, Sambuca-pullo on melkein tyhjä ja neljän tökin Mythos-setti on tuhottu. Olen jopa raflassa ruuan kanssa juonut muutaman oluen. Viikossa siis tullut juotua enemmän kuin koko vuonna yhteensä. Ehkä toi about 10 olutta ja sambuca-pullo ei vielä venettä kaada viikossa.

Jassut ja jasset ja mitä niitä tervehdyksiä olikaan,

R

p.s. fudiksen MM-kisat on edelleen piristäneet viikkoa

 


Kommentoi



 Turtlesit
29.06.2018 20:11 | Zorbas

Loman ensimmäiset päivät menivät tosi levottomissa fiiliksissä. Ei oikein osannut tehdä mitään eikä olla tekemättäkään. Koko ajan ollut fiilis, että kiire saada jotkut kiksit jostain. Altaalla on jaksanut makailla sen pari tuntia Varesta kuunnellen, sitten alkaa se pyöriminen ja hyöriminen. Että loma menee ohi ja siitä ei saa mitään irti. Nukkuminenkaan ei ole oikein onnistunut, toki yöllisiä herätyksiä on vähemmän. Mutta noin 05-07 aikaan olen heräillyt.

Eilen oli ihana käydä nukkumaan kun sai laittaa herätyksen. Ei ollut pakottavaa tarvetta osata nukkua pitkään ja univelkoja veks. Tänään oli aamulla lähtö kilppareita bongailemaan.

Aamu alkoi sitten niin, että menin väärän hotellin eteen odottamaan kuljetusta. No tuttuun tapaan olin etuajassa paikalla ja käppäilin sitten ympäriinsä. Havaitsin sitten olevani oikean hotellin edessä. Vinkkivitosena matkafirmalle, että ei kantsis treffipaikkaa laittaa niin lähekkäin hotelleille joilla melkein identtiset nimet.

Tänään on muuten ensimmäinen sateeton päivä. Tilastojen mukaan täällä pitäisi sataa noin kahtena päivänä kesäkuussa. Mun ensimmäisinä kolmena päivänä satoi..

No onneksi ei satanut kun oli se venereissu. Meinas kyllä jo alkuun päästä nauru ja itku samaan aikaan kun eka konna piti bongata veden alta. Eihän siitä millään sieltä kunnollista kuvaa saa. Mielikuvissani olin tietenkin kuvitellut, että konnia bongataan joltain hienolta hiekkarannalta jossa jostain syystä juuri siloin 1000 munaa kuoriutuu ja poikaset kampeavat mereen.

No ehkä yhden kuvan sain, mutta näin kuitenkin isoja merikilpikonnia. Siistiä.

Reissulla tuli muutenkin nähtyä paljon niitä paikkoja joita instasta olen nähnyt. Maisemat olivat todella upeat monin paikoin. Ja sää mitä mainioin.

Reissulla pysähdyttiin sellaiseen poukamaan, jossa oli uimamahdollisuus. Aika kauan arvoin, että uskallanko ja onko vesi kylmää jne. Joutui ihan kaksin käsin itseään perseelle potkimaan, että tämä on ainutlaatuinen tilaisuus. Nämä olisivat niitä hetkiä joilla jaksaisi marraskuun, tuon kuukauden joka ei mahdu vuoden top 11 kuukauden joukkoon.

Vesi oli kirkasta kuin Hynkänlammella konsanaan ja lämmintä. Alkuun ajattelin polskia vain siinä veneen vieressä, mutta sitten päädyinkin uimaan rantaan saakka. Poimin sieltä pojille kivet tuliaisiksi. Hieman oli haasteita jaksaa uida takaisin veneelle, mutta suoriuduin kuitenkin pienellä puuskutuksella.

Siisti reissu, josta muutama makea valokuva muistoksi.

Istuskelen tässä huoneen parvekkeella ja 4/7 reissusta on takana. Tämä päivä oli kyllä sellainen, että nollasi paljon. Ehdin vielä reissun jälkeen altaalle hetkeksi kuuntelemaan Varesta. Palasin juuri souvlakilta (souvlaki yes.. gyros no) ja ostinpa sitten kaupasta lapsille pehmolelukilpparit. Ainolle pinkin :-D

Saas nähdä jaksanko olla siihen klo 23 saakka hereillä tänään. Legendsissä olisi Madness-ilta. Fudista ei tule tänään ollenkaan. Onneksi voi tabletilta katsoa Viaplaytä, HBO;ta tai Netflixiä. Telkkarissa ei ole kaukosäädintä, joten en pääse nauttimaan kreikkalaisista herkuista telkkarin välityksellä.

Sen suhteen maailma on myös muuttunut edellisen reissun jälkeen, että kirjoja ei tarvitse kuljettaa matkalaukullista. Kätevästi Elisan ansiosta voi olla mukana iso kassa e-kirjoja ja äänikirjoja. Tosin jos olisi kylpyamme niin sambuca ja pokkari toimisi paremmin kuin sambuca ja e-kirja.

Olen muuten niin urpo, että olen joka ilta käynyt syömässä samassa paikassa. Ja mulla on jo siellä vakipaikka, josta näkee hyvin telkkarista tulevat pelit. Tänään jo kysyivät, että mikä peli laitetaan. Harmi vaan, että on välipäivä.

Olen ollut itselleni armollinen ja antanut itselleni luvan syödä ja juoda kaikkea mitä mieli tekee. Koska olen l-o-m-a-l-l-a! Aika ylläri miten hyvä Haribo-valikoima täällä on. Huomena voisin mennä Benin ja Jerryn kiskalle syömään jäätelön. Onpa joku retki sitten huomisellekin.


 - Zorbas | Kommentoi


©2019 ristopaha - suntuubi.com